 |
|
En oikein tiedä miltä tuntuu, sillä tavallaan on vähän tyhjä olo. Kaikki kampanjointi ja jännitys ovat poissa, ja eilinen vaalilautakuntatyöskentely tuntuu edelleen. Tarkastimme ääniä vielä yhdeltätoista.
Oma puolue hävisi, mikä tietenkin on aina kurjaa. Tampereella Vasemmistoliitto säilytti 8 paikkaansa, mutta edellytyksiä olisi ollut enempäänkin. Itse olen näin ollen 4. varasijalla.
Oli tietenkin arvattavissa, että kokoomus on vaalien voittaja, mutta silti harmittaa. Toisaalta ymmärrän: ovathan demarit olleet vallassa pitkään, niin kunnissa kuin valtakunnan tasollakin, ja palvelut ovat menneet alaspäin ja kuntien talous mennyt kuralle. Kehen siis voi luottaa? Ymmärrän hyvin sen, että monen äänestäjän mielestä on ihan sama, ketä äänestää.
Vihreitä ihmettelen eniten. Ainakin Tampereella, ja monissa muissakin kunnissa, vihreät ovat kimpassa oikeiston kanssa, ja kuitenkin he antavat äänestäjiensä ymmärtää, että he eivät ole "vasemmalla eivätkä oikealla". Joillakin äänestäjillä on jopa se käsitys, että vihreät ajaisivat sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.
Vaikka takkiin tuli, on todella tärkeää, että vasemmistolaisia valtuutettuja kunnissa kuitenkin on. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa edes pienillä asioilla ihmisten hyvinvointia lisäävästi. Vasemmistonuorilla on hyvä meininki, ja vasemmistonuoret ovat kasvattaneet kannatustaan joka vaaleissa. Tosin näiden vaalien tuloksia en nyt ole vielä koko Suomen vasemmistonuorten osalta nähnyt.
Politiikka on pitkäjänteistä työtä. Jos haluaa edistää ajamiaan asioita, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöajattelua, täytyy olla todella sitkeä. Välillä olen väsynyt ja tekisi mieli laittaa hanskat naulaan. Sillä ei kuitenkaan ainakaan voita mitään, siksi on pakko jatkaa. Täytyy jaksaa olla vastavoimana kylmälle, kovalle kokoomuslaiselle politiikalle, jonka sanahelinän taakse kätkeytyy palveluiden alasajo, rikkaiden suosiminen, ja ympäristöstä viis veisaaminen.
Lisäksi Vasemmistoliitto tarvitsee uudistumista, pelkkä toisten kritisoiminen ei riitä, se on selvä. Siksi toivon, että kaikki Vasemmistoliiton nuoret, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jaksavat jatkaa työtään puolueessa.
Valitettavasti meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot voivat olla joskus hyväkin asia, jotta osaamme suhtautua varauksella uuteen emmekä suin päin ryntäile vaikkapa vaarallisiin tilanteisiin. Kun ennakkoluulot hallitsevat mieltämme ja toimintaamme liikaa, niistä tulee ongelmallisia sekä ennakkoluulojen kohteelle että ennakkoluuloiselle henkilölle itselleen.
Nykypäivän vasemmistonuorena saa vastailla ennakkoluuloisiin kysymyksiin tämän tästä. "Ai ootsä joku aktivisti vai?" "Onko siellä vasemmistonuorissa normaalejakin ihmisiä, vai onks ne kaikki jotain ituhippejä?" Mikä surkeinta, joskus saa vakuutella joillekin tietämättömille raukoille, että ei, minulla ei ole Neuvostoliiton tai taistolaisuuden kanssa mitään tekemistä. Ulkomaalaisen poikaystäväni myötä olen viime aikoina kohdannut ennakkoluuloja ja jopa vihamielistä suhtautumista ihan liian paljon.
Tilanteita, joissa ennakkoluuloihin törmää, on hyvin erilaisia. Monesti kyseessä on pelkkä tietämättömyys, ja asian voi korjata antamalla asiallisesti informaatiota. Näin esimerkiksi silloin, kun ihmiset haluavat tietää Vasemmistonuorista jotakin. Huumorilla pärjää myös monissa tilanteissa. Joskus taas ennakkoluulot aiheuttavat jopa vihamielisyyttä, esimerkkinä ulkomaalaisiin kohdistetut suomi suomalaisille –tyyliset uhittelut. Silloin ei auta muu kuin lähteä vikkelästi pois paikalta eikä kannata jäädä väittelemään.
Monilla ihmisillä on sellainen vika, että he eivät huomaa omia ennakkoluulojaan. Jotkut ovat taas niin itsevarmoja omista tiedoistaan ja mielipiteistään, etteivät muuta omia asenteitaan kirveelläkään, vaikka niissä olisikin paljon korjaamisen varaa. Monilla on myös tapana sanoa asioita ennen syvempää ajattelua, mikä on joskus äärimmäisen ärsyttävää. Varsinkin kun ei mielipiteitään osaa perustella jälkikäteen, kunhan tuli möläytettyä.
|
On kyllä mielenkiintoinen tämä Tampereella käytössä oleva uusi tilaaja-tuottaja-malli. Perusperiaate on siis se, että Tampereen kaupunki toimii palveluiden tilaajana ja ostaa palvelut niiden tuottajalta. Tilaaja myös määrittää rahasumman, jolla palvelua tilaa. Tämä aiheuttaa ajoittaista turhautumista palvelun tuottajapuolella. Otetaan esimerkiksi kaupungin erikoissairaanhoito. Ongelmana ovat - yllätys yllätys - palkat. Tehyn onnistuneesta työtaistelusta huolimatta palkkaerot eri laitoksien välillä säilyivät. Tällä hetkellä Tampereen kaupungille on monta sairaanhoitajan paikkaa auki, joihin ei tekijää tunnu löytyvän. Pelkona on, että entisetkin työntekijät pian lähtevät kaupungin palveluksesta muualle. Parempaa palkkaa maksetaan esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tuottamisesta vastaavissa yksiköissä voidaan miettiä erilaisia keinoja henkilökunnan hyvinvoinnin parantamiseen ja rekrytoinnin tehostamiseen. Palvelun tuottaja ei kuitenkaan pysty yksin päättämään palkoista. Useinkaan palvelun tuottamisesta vastaavissa johtokunnissa ei voida siis muuta kuin voivotella pakenevaa henkilökuntaa ja toivoa, että Tampereen kaupunki joskus ymmärtäisi tilata palvelua isommalla rahalla. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle kaupunki antaa tilanteen jatkua, ennen kuin huomataan että kaupungin palvelut ovat tosi isossa pulassa, ja asialle on kiireesti tehtävä jotakin. Onneksi kunnallisvaalit ovat tulossa, toivotaan että uusi valtuusto on nykyistä huomattavasti viisaampi! |
Ihmisten elämäntarkoitus tuntuu nykyään ainakin länsimaissa olevan kuluttaminen. Tavara on kaikista tärkeintä, ja sitä ihmiset haalivat ympärilleen niin paljon kuin mahdollista. Samalla on herätty myös huomaamaan kuluttamisen haittapuolia, kuten luonnon tuhoutuminen ja ilmaston lämpeneminen. Tavarakeskeisyys ei ole hyvä myöskään ihmiselle itselleen: liian materialistinen elämä on tyhjää eikä tavara itsessään tuo elämään minkäänlaista sisältöä. Monesti kuulee käytettävän sanaa vastuullinen, kun kuluttamisesta on puhe. Vastuullisella kuluttajalla tarkoitetaan ihmistä, joka on tietoinen siitä mitä vaikutuksia kulutuksella on ja haluaa vaikuttaa omilla kuluttajavalinnoillaan. Vastuullinen kuluttaja ostaa esimerkiksi luomua ja reilua kauppaa, suosii lähiruokaa eikä osta kansainvälisten suuryritysten epäeettisesti valmistettuja tuotteita.
Kaikki eivät kuitenkaan voi kuluttaa "vastuullisesti". Pienipalkkainen perheenäiti ei voi ostaa kaikista kalleinta, vaan joutuu tekemään valintansa hinnan perusteella. Kuluttajaa ei siis voi syyllistää tekemistään valinnoista. Hinta on se, joka ratkaisee ainakin köyhän valinnat kaupassa. Lisäksi tietoa tuotteen alkuperästä ja valmistustavoista ei aina ole riittävästi saatavilla.
On hienoa, jos yksittäiset ihmiset osaavat kuluttaa vastuullisesti. On hyvä, että on ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää ja tietävät mitä kaupasta kannattaa ostaa. Kuitenkaan todellista vastuuta ei voi asettaa yksittäisen kuluttajan harteille. Yritykset - tuotteiden valmistajat - on saatava vastuuseen. Kaikenlainen ihmisiä, eläimiä ja luontoa rääkkäävä massa- ja tehotuotanto on saatava kuriin. Firmojen työntekijöillä tulee olla inhimilliset työolot, sijaitsi tehdas sitten missä päin maailmaa tahansa. Todelliset muutokset tehdään säätämällä lakia ja suitsemalla suuryrityksiä, jotka tällä hetkellä toimivat miten huvittaa.
Itse koitan kaupassa ollessani kiinnittää huomiota ostovalintoihini. Ostan reilun kaupan kahvia ja koitan välttää ostamasta esimerkiksi coca cola companyn tuotteita. Pyrin suosimaan lähiruokaa, kuten suomalaisia juureksia. Valinnoillani on kuitenkin hyvin vähän merkitystä, jos kaikki muut ostavat cocacolaa ja argentiinalaisia omenoita. Lähi- ja luomuruoan pitää olla edullista, kaukaa tuotujen ja ilmastonmuutosta edistävien tuotteiden hintojen taas tulee olla kalliimpia. Ohjailemalla yrityksiä voidaan myös ohjata kuluttamista yksilötasolla oikeaan suuntaan. On tyhmää väittää, että kuluttajalla on vastuu tekemistään valinnoista, jos samaan aikaan yritysten ei tarvitse ottaa vastuuta omista toimintatavoistaan.
JHL - Julkisten ja hyvinvointialojen liitto