Emilian blogi

Ennakkoilmoitus vaalirahoituksestani löytyy puoluerahoitus.fi-sivuilta.

Oma vaaliteemani on terveyspalvelujen kuntoon saattaminen. Koska ainakin jotkin poliitikot pyörittelevät asioita, eivätkä koskaan tarjoa ratkaisuja, tahdon itse tehdä toisin. Seuraavassa esitän muutaman konkreettisen ratkaisuehdotuksen terveyspalveluiden parantamiseksi.

- Terveyskeskuslääkäreiden rekrytointiin on panostettava. Kai luotamme enemmän terveyskeskuksen omaan lääkäriin kuin alati vaihtuvaan MedOnen keikkalääkäriin? Parannetaan siis lääkäreidenkin työskentelyolosuhteita tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia vaikkapa osittaiseen työaikaan. Tiedämme kaikki, että terveyskeskuslääkärin työ on melko raskasta. Konsultointimahdollisuuksien täytyy myös olla kunnossa, että ns. syrjäkylillekin saadaan lääkäreitä.

- Siirretään yksityislääkärin Kela-korvaukset siirtymäajan kanssa julkisen terveydenhuollon käyttöön, etenkin perusterveydenhuoltoon.

- Ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää, eikä siihen edelleenkään panosteta riittävästi. Terveyskeskusmaksut ovat monelle köyhälle ihmiselle liikaa, eikä lääkärin voi rahan takia mennä. Työterveyshuollon ulkopuolella olevilla ihmisillä saattaa piillä sairauksia, joita ei lääkärikäyntien tai terveystarkastusten puuttumisen takia havaita ajoissa. Esimerkiksi diabetes piilevänä ja hoitamattomana voi aiheuttaa sairauksia, joita myöhemmin joudutaan hoitamaan erikoissairaanhoidon puolella. Sairauksien aikaisessa havaitsemisessa sekä ennaltaehkäisyssä säästämme pitkän pennin ja vähennämme etenkin inhimillistä kärsimystä. Rahallinen panostus perusterveydenhuoltoon nyt = iso säästö tulevaisuudessa.

- Hoitotyön arvostusta tulee nostaa ja alan tulee olla vetovoimainen, koska työntekijöitä hoitoalalle tarvitaan. Vaikka tehyläiset taistelivat alalle palkankorotukset, on korvaus työn vaativuuteen nähden edelleen pieni. Etenkin vuorotyöstä saatujen korvauksien täytyy olla nykyistä parempia.

- Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat valmiita vaikka maksamaan enemmän veroja, jotta hyvät palvelut turvataan. Rahoitus myös terveyspalveluihin saadaan veroista, ja mm. pääomien verotusta täytyy nostaa ja varallisuusvero palauttaa. Hyvin kiinteästi terveyden edistämiseen liittyvät haittaverot keräävät myös lisätuloja veropottiin ja samalla ohjaavat kulutusta oikeaan suuntaan. Haittaveroilla tarkoitetaan mm. alkoholin, tupakan sekä epäterveellisten ruokien kuten makeisten korkeampaa verotusta.

Ylipäätään voiton tavoittelu sopii erittäin huonosti terveyspalveluihin. Julkinen sektori on siis paras taho huolehtimaan terveyspalveluista, joskin julkisella puolella on paljon kehitettävää. Täydentäviä palveluita toki tarvitaan, ja kolmannella sektorilla on paljon loistavia toimijoita vaikkapa päihde- ja vammaishuollon alalla.

Elämäntapaliitto ja monet muut järjestöt kampanjoivat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Itse kannatan myös alkoholimainonnan rajoittamista. Mainonta on vain yksi asia, jolla alkoholinkäyttöön voidaan vaikuttaa, mutta kaikki keinot ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tulee käyttää. Erityisen tärkeää on vaikutus nuoriin. Suurkuluttajien kohdalla mainonnalla tuskin on merkitystä, mutta uuden sukupolven alkoholikäyttäytymiseen voidaan vielä vaikuttaa.

Alkoholismin syitä on tietenkin useita. Työttömyys, masennus tai avioero voivat altistaa alkoholin liikakäytölle. Sitten on myös työssäkäyviä, ”normaalia” elämää eläviä, jotka kiertävät korkin auki joka perjantai, ja homma jossain vaiheessa lähtee niin sanotusti lapasesta. Tätä ”normaalia” alkoholinkäyttöä aletaan opetella jo nuoresta asti, ja sitä jatketaan työikään saakka. Joillain alkoholinkäytön saattaa katkaista vaikka perheen perustaminen, mutta toiset jatkavat reipasta perjantaikännin ottoa. Alkoholin liikakäytön vaara on viihdekäyttäjilläkin olemassa.

Jotkut sanovat, ettei töissä jaksa, jos ei saa viikonloppuna kunnolla nollata. Totta puhuvat. Myös työelämää täytyy kehittää sellaiseksi, että ihmiset jaksavat ja viihtyvät työssään. Työn täytyy olla sellaista, että vapaapäivinä ei ole rättiväsynyt eikä työviikko vaadi nollausta ainakaan kännäämällä. Nollata voi jollain terveelläkin tavalla, kuten liikunnan tai kulttuurin avulla.

Vahva humala saattaa pahimmissa tapauksissa johtaa käytökseen ja tilanteisiin, joihin ei selvin päin välttämättä ajautuisi. Tappelut grillijonossa, parisuhdeväkivalta tai henkirikokset tapahtuvat usein tukevassa humalassa. Onpa meiltä suomalaisilta löytynyt jopa ”rähinägeeni”, joka altistaa aggressiiviselle käytökselle alkoholin vaikutuksen alaisena. Surullisinta alkoholin suurkulutuksessa on se, että se usein periytyy seuraavalle sukupolvelle.

Jos ollaan kyynisiä, voidaan myös puhua rahasta. Alkoholin aiheuttamat sairaudet, onnettomuudet ja työkyvyttömyys tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Viikonloppu toisensa jälkeen päivystykset ympäri suomenmaan täyttyvät väkivallan uhreista, kolarin ajaneista tai hankeen kylmettyneistä, kaikissa näissä yhtenä osatekijänä alkoholi. Puhumattakaan pitkäaikaisista haitoista ja sairauksista, joita alkoholi aiheuttaa.

Hoitoa alkoholismiin ja alkoholin aiheuttamiin sairauksiin on ehdottomasti oltava tarjolla. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin ennaltaehkäisy. Suomalainen alkoholikulttuuri on nykyisellään hyvin yksipuolista ja alkoholia ihannoivaa. Paljon puhutaan kohtuukäytöstä, mutta sitä on todellisuudessa aika vähän tai se lipsahtaa liian helposti suurkulutuksen puolelle. Meidän kannattaa siis todella miettiä, miten alkoholikulttuuria muutetaan, ja minkälaisia poliittisia päätöksiä sen eteen voimme tehdä.

Aamulehden toimittaja kyseli taannoin, ovatko vaalikoneet ja järjestöjen tekemät vaaliohjelmat mielestäni turhia, tai onko niitä liikaa. Täytyy sanoa, että en ollut asiaa paljonkaan ajatellut. Vastaan ihan mielelläni vaalikoneisiin. Samoin erilaisten järjestöjen vaaliohjelmat ovat ihan hyvä keino listata ylös tavoitteita ja lobata niitä.

Toki luettavaa ja perehtymistä on paljon. Suurin osa ehdokkaista tekee pääasiallisesti jotain muuta kuin vaalityötä - käy töissä tai opiskelee. Itselläni ainakin on ajoittain hankaluuksia järjestää aikaa kaikkeen, mihin pitäisi. Kolmivuorotyö sairaalan sisätautiosastolla vaatii veronsa myös jaksamisen osalta.  Edustuksellisen demokratian etu onkin se, ettei ihan jokaisen arkeaan pyörittävän suomalaisen tarvitse tutustua Afganistanin sotilasoperaatioon, jätevesilakiin tai pörssiveroon. Riittää, kun tietää suunnilleen mitä mieltä niistä on ja osaa valita ehdokkaansa.

Vaalikoneita onkin tämän kevään vaaleissa paljon. Kysymyksetkin ovat monessa vaalikoneessa olleet lähes identtisiä. Kysymykset ovat myös usein ärsyttäviä ja yksinkertaistavia, joihin ei oikein voi vastata kyllä tai ei tai samaa mieltä / eri mieltä. Yksinkertaisimpia kysymyksiä ovat olleet esimerkiksi, kannatatko ydinvoimaa tai pitäisikö Suomen liittyä Natoon. En ja ei. Se oli helppoa. Kysymyksenasettelu saattaa myös olla seuraavanlainen: talouskasvu on parempi kuin leikkauslistat. Miksi ei esimerkiksi: veropohjaa on laajennettava leikkauslistojen sijaan? Entä sitten tällainen kysymys: EU-maiden verotusta on yhtenäistettävä. Ai siis mihin suuntaan? Minkä maan verotuksen mukaan yhtenäistetään? Ja mitä verotusta, alv:a vai palkkojen vai pääomien verotusta vai kaikkia? Ei enää niin yksioikoista.

Tietenkin kaikissa vaalikoneissa on kommenttilaatikko, jonne saa sitten kommentoida kysymyksiä. Mutta ihan kaikkea en todellakaan ole kommentoinut, koska melkein joka kysymyksessa olisi jotain tarkennettavaa ja etenkin perusteltavaa, miksi vastasin näin.

Uskon kyllä myös, että vaalikone ratkaisee melko harvan äänestäjän päätöstä. Usein ratkaisevampaa on se, että tietää suunnilleen millaista arvomaailmaa ehdokas edustaa tai mitä asioita hän ajaa. Joskus äänestyspäätökseen riittää myös, että tietää ehdokkaan olevan hyvä tyyppi tai joku tuttu suosittelee tätä. Äänestyspäätöksen takana saattaa myös olla jokin tietty asia tai ominaisuus ehdokkaassa - ammatti, asema, ikä tai jokin muu yksittäinen syy. Yhä harvemmin kuitenkin puoluekanta.

Vaalikoneissa on muuten myös kysytty, saako lapselle antaa tukkapöllyä tai nukkuuko kissasi tai koirasi samassa sängyssä kanssasi. Huokaus.