Kirjoittaja
Nimi
Emilia Lehtomäki
( www )
Kuvaus
Olen 23-vuotias tamperelainen pian valmistuva sairaanhoitaja sekä vasemmistonuori ja ay-aktiivi. Olen mukana Vasemmistonuorten, Vasemmistoliiton sekä ammattiliitto JHL:n toiminnassa.
12.11.2008 - 12:17
Monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti.
Haluan todeta muutaman asian aiheeseen liittyen:
- ihmisillä tulee olla oikeus liikkua vapaasti
- ei voi olla rikollista tai laitonta etsiä parempaa, ihmisarvoista elämää
- ihmisoikeuksia ei pidä rikkoa missään olosuhteissa.


On helppo polkea sellaisten ihmisten oikeuksia, jotka tulevat vaikeista olosuhteista, eivät puhu paikallista kieltä, eivät usein edes englantia, ja jotka eivät tunne lainsäädäntöä eivätkä tiedä omia oikeuksiaan. Heillä ei ole ketään keneltä kysyä apua ja neuvoja, ja lisäksi paikallinen kulttuuri ja tavat ovat vieraat. Esimerkkejä oikeuksien polkemisesta Suomessa ovat käännyttäminen takaisin epäilyttäviin olosuhteisiin tai b-oleskelulupa, joka ei anna oikeutta työntekoon tai kuntapaikkaan, eli perusoikeuksiin ja normaalin elämisen edellytyksiin. Joissakin EU-maissa tilanne on vielä pahempi. Esimerkiksi Kreikassa poliisi järjestelmällisesti käyttää väkivaltaa maahan pyrkiviä kohtaan, vastaanotto-olosuhteet ovat surkeat eikä maahan saapuvilla ihmisillä ole pienintäkään oikeusturvaa. Siksi on karmiva ja häpeällinen ajatus, että Suomikin voi palauttaa turvapaikanhakijoita tällaiseen maahan. Palautusten lopettamista Kreikkaan on vaadittu, ja ainakin Norja on lopettanut turvapaikanhakijoiden palauttamisen Kreikkaan, samoin osa EU-maista on lopettanut lasten palauttamisen Kreikkaan.  

Pakolaisista tai maahanmuuttajista puhuttaessa unohdetaan usein, että he ovat ihan oikeita ihmisiä samoine perustarpeineen kuin kaikki ihmiset. Yleensä liikkumisen taustalla on inhimillinen hätä tai joku muu varteenotettava syy. Harhaanjohtavasti puhutaan ankkurilapsista, turvapaikkashoppailusta tai lumeavioliitoista. Lupien odottelu tai tilapäiset oleskeluluvat ja sitä kautta eläminen jatkuvassa epävarmuudessa tekevät olemisesta sietämätöntä. Normaalista elämästä ei silloin ole tietoakaan. Sitten kun oleskelulupa saadaan, on normaaliin elämään kiinni pääseminen vielä vaikeampaa.

Ihmisillä tulee olla vapaus liikkua, eikä heidän oikeuksiaan tule polkea missään olosuhteissa. Liikkumisen pakkoa sen sijaan tulee vähentää, eli on vaikutettava niihin syihin, joista ei-toivottua muuttoliikettä syntyy. Pakottavia syitä lähtemiseen ovat esimerkiksi köyhyys, työttömyys tai sota. Harva haluaa vapaaehtoisesti jättää rakkaan kotinsa ja lähteä jonnekin tuntemattomaan ja vieraaseen. Ihmiset lähtevät kotiseudultaan massoina silloin, kun oma maa ei tarjoa minkäänlaisia elämisen edellytyksiä. Ihannemaailmassa ihmiset voisivat elää, opiskella ja tehdä työtä omalla kotiseudullaan, mutta ihmisillä olisi myös vapaus liikkua ja muuttaa muualle, jos näin haluavat.

Maahan tulevien vastaanotossa, kohtelussa, lupien käsittelyssä ja kotouttamisessa on paljon parantamisen varaa. Omakohtaisesta kokemuksesta on kuitenkin pakko antaa vähän kehujakin - elänhän maahanmuuttajan kanssa, joka on tullut maahan parisuhteemme vuoksi. Tampereella poliisin suhtautuminen on ollut ammatillista ja asiallista ja palvelu ystävällistä (jos ei lasketa pitkää odotusaikaa, jonka sanottiin johtuvan resurssien puutteesta). Lisäksi kielikoulutus Tampereen ammattiopistossa on laadultaan hyvää, ja opiskelu on mielekästä.


27.10.2008 - 12:33

En oikein tiedä miltä tuntuu, sillä tavallaan on vähän tyhjä olo. Kaikki kampanjointi ja jännitys ovat poissa, ja eilinen vaalilautakuntatyöskentely tuntuu edelleen. Tarkastimme ääniä vielä yhdeltätoista.

Oma puolue hävisi, mikä tietenkin on aina kurjaa. Tampereella Vasemmistoliitto säilytti 8 paikkaansa, mutta edellytyksiä olisi ollut enempäänkin. Itse olen näin ollen 4. varasijalla.

 

Oli tietenkin arvattavissa, että kokoomus on vaalien voittaja, mutta silti harmittaa. Toisaalta ymmärrän: ovathan demarit olleet vallassa pitkään, niin kunnissa kuin valtakunnan tasollakin, ja palvelut ovat menneet alaspäin ja kuntien talous mennyt kuralle. Kehen siis voi luottaa? Ymmärrän hyvin sen, että monen äänestäjän mielestä on ihan sama, ketä äänestää.

 

Vihreitä ihmettelen eniten. Ainakin Tampereella, ja monissa muissakin kunnissa, vihreät ovat kimpassa oikeiston kanssa, ja kuitenkin he antavat äänestäjiensä ymmärtää, että he eivät ole "vasemmalla eivätkä oikealla". Joillakin äänestäjillä on jopa se käsitys, että vihreät ajaisivat sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.

 

Vaikka takkiin tuli, on todella tärkeää, että vasemmistolaisia valtuutettuja kunnissa kuitenkin on. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa edes pienillä asioilla ihmisten hyvinvointia lisäävästi. Vasemmistonuorilla on hyvä meininki, ja vasemmistonuoret ovat kasvattaneet kannatustaan joka vaaleissa. Tosin näiden vaalien tuloksia en nyt ole vielä koko Suomen vasemmistonuorten osalta nähnyt.

 

Politiikka on pitkäjänteistä työtä. Jos haluaa edistää ajamiaan asioita, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöajattelua, täytyy olla todella sitkeä. Välillä olen väsynyt ja tekisi mieli laittaa hanskat naulaan. Sillä ei kuitenkaan ainakaan voita mitään, siksi on pakko jatkaa. Täytyy jaksaa olla vastavoimana kylmälle, kovalle kokoomuslaiselle politiikalle, jonka sanahelinän taakse kätkeytyy palveluiden alasajo, rikkaiden suosiminen, ja ympäristöstä viis veisaaminen.

 

Lisäksi Vasemmistoliitto tarvitsee uudistumista, pelkkä toisten kritisoiminen ei riitä, se on selvä. Siksi toivon, että kaikki Vasemmistoliiton nuoret, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jaksavat jatkaa työtään puolueessa.

13.05.2008 - 13:18

Valitettavasti meillä kaikilla on ennakkoluuloja.  Ennakkoluulot voivat olla joskus hyväkin asia, jotta osaamme suhtautua varauksella uuteen emmekä suin päin ryntäile vaikkapa vaarallisiin tilanteisiin. Kun ennakkoluulot hallitsevat mieltämme ja toimintaamme liikaa, niistä tulee ongelmallisia sekä ennakkoluulojen kohteelle että ennakkoluuloiselle henkilölle itselleen.

Nykypäivän vasemmistonuorena saa vastailla ennakkoluuloisiin kysymyksiin tämän tästä. "Ai ootsä joku aktivisti vai?" "Onko siellä vasemmistonuorissa normaalejakin ihmisiä, vai onks ne kaikki jotain ituhippejä?" Mikä surkeinta, joskus saa vakuutella joillekin tietämättömille raukoille, että ei, minulla ei ole Neuvostoliiton tai taistolaisuuden kanssa mitään tekemistä. Ulkomaalaisen poikaystäväni myötä olen viime aikoina kohdannut ennakkoluuloja ja jopa vihamielistä suhtautumista ihan liian paljon.

Tilanteita, joissa ennakkoluuloihin törmää, on hyvin erilaisia. Monesti kyseessä on pelkkä tietämättömyys, ja asian voi korjata antamalla asiallisesti informaatiota. Näin esimerkiksi silloin, kun ihmiset haluavat tietää Vasemmistonuorista jotakin. Huumorilla pärjää myös monissa tilanteissa. Joskus taas ennakkoluulot aiheuttavat jopa vihamielisyyttä, esimerkkinä ulkomaalaisiin kohdistetut suomi suomalaisille –tyyliset uhittelut. Silloin ei auta muu kuin lähteä vikkelästi pois paikalta eikä kannata jäädä väittelemään.

Monilla ihmisillä on sellainen vika, että he eivät huomaa omia ennakkoluulojaan. Jotkut ovat taas niin itsevarmoja omista tiedoistaan ja mielipiteistään, etteivät muuta omia asenteitaan kirveelläkään, vaikka niissä olisikin paljon korjaamisen varaa. Monilla on myös tapana sanoa asioita ennen syvempää ajattelua, mikä on joskus äärimmäisen ärsyttävää. Varsinkin kun ei mielipiteitään osaa perustella jälkikäteen, kunhan tuli möläytettyä.

Vasemmistonuoret ovat noin yleisesti ottaen suvaitsevaista porukkaa ja itse olen kyllä ylpeä kuuluessani sellaiseen porukkaan. Mutta on vasemmistonuorillakin parantamisen varaa. Voin hyvin ymmärtää, miksi joku autolla ajava, lihaa syövä perusduunari, joka käy viikonloppuisin Onnelassa, ei välttämättä aivan ensimmäisenä ole liittymässä Vasemmistonuoriin. Siinä on miettimisen paikka.
18.02.2008 - 14:32

On kyllä mielenkiintoinen tämä Tampereella käytössä oleva uusi tilaaja-tuottaja-malli. Perusperiaate on siis se, että Tampereen kaupunki toimii palveluiden tilaajana ja ostaa palvelut niiden tuottajalta. Tilaaja myös määrittää rahasumman, jolla palvelua tilaa. Tämä aiheuttaa ajoittaista turhautumista palvelun tuottajapuolella.

Otetaan esimerkiksi kaupungin erikoissairaanhoito. Ongelmana ovat - yllätys yllätys - palkat. Tehyn onnistuneesta työtaistelusta huolimatta palkkaerot eri laitoksien välillä säilyivät. Tällä hetkellä Tampereen kaupungille on monta sairaanhoitajan paikkaa auki, joihin ei tekijää tunnu löytyvän. Pelkona on, että entisetkin työntekijät pian lähtevät kaupungin palveluksesta muualle. Parempaa palkkaa maksetaan esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Tuottamisesta vastaavissa yksiköissä voidaan miettiä erilaisia keinoja henkilökunnan hyvinvoinnin parantamiseen ja rekrytoinnin tehostamiseen. Palvelun tuottaja ei kuitenkaan pysty yksin päättämään palkoista. Useinkaan palvelun tuottamisesta vastaavissa johtokunnissa ei voida siis muuta kuin voivotella pakenevaa henkilökuntaa ja toivoa, että Tampereen kaupunki joskus ymmärtäisi tilata palvelua isommalla rahalla. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle kaupunki antaa tilanteen jatkua, ennen kuin huomataan että kaupungin palvelut ovat tosi isossa pulassa, ja asialle on kiireesti tehtävä jotakin. Onneksi kunnallisvaalit ovat tulossa, toivotaan että uusi valtuusto on nykyistä huomattavasti viisaampi!

21.01.2008 - 14:17

Ihmisten elämäntarkoitus tuntuu nykyään ainakin länsimaissa olevan kuluttaminen. Tavara on kaikista tärkeintä, ja sitä ihmiset haalivat ympärilleen niin paljon kuin mahdollista. Samalla on herätty myös huomaamaan kuluttamisen haittapuolia, kuten luonnon tuhoutuminen ja ilmaston lämpeneminen. Tavarakeskeisyys ei ole hyvä myöskään ihmiselle itselleen: liian materialistinen elämä on tyhjää eikä tavara itsessään tuo elämään minkäänlaista sisältöä. Monesti kuulee käytettävän sanaa vastuullinen, kun kuluttamisesta on puhe. Vastuullisella kuluttajalla tarkoitetaan ihmistä, joka on tietoinen siitä mitä vaikutuksia kulutuksella on ja haluaa vaikuttaa omilla kuluttajavalinnoillaan. Vastuullinen kuluttaja ostaa esimerkiksi luomua ja reilua kauppaa, suosii lähiruokaa eikä osta kansainvälisten suuryritysten epäeettisesti valmistettuja tuotteita.

Kaikki eivät kuitenkaan voi kuluttaa "vastuullisesti". Pienipalkkainen perheenäiti ei voi ostaa kaikista kalleinta, vaan joutuu tekemään valintansa hinnan perusteella. Kuluttajaa ei siis voi syyllistää tekemistään valinnoista. Hinta on se, joka ratkaisee ainakin köyhän valinnat kaupassa. Lisäksi tietoa tuotteen alkuperästä ja valmistustavoista ei aina ole riittävästi saatavilla.

On hienoa, jos yksittäiset ihmiset osaavat kuluttaa vastuullisesti. On hyvä, että on ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää ja tietävät mitä kaupasta kannattaa ostaa. Kuitenkaan todellista vastuuta ei voi asettaa yksittäisen kuluttajan harteille. Yritykset - tuotteiden valmistajat - on saatava vastuuseen. Kaikenlainen ihmisiä, eläimiä ja luontoa rääkkäävä massa- ja tehotuotanto on saatava kuriin. Firmojen työntekijöillä tulee olla inhimilliset työolot, sijaitsi tehdas sitten missä päin maailmaa tahansa. Todelliset muutokset tehdään säätämällä lakia ja suitsemalla suuryrityksiä, jotka tällä hetkellä toimivat miten huvittaa.

Itse koitan kaupassa ollessani kiinnittää huomiota ostovalintoihini. Ostan reilun kaupan kahvia ja koitan välttää ostamasta esimerkiksi coca cola companyn tuotteita. Pyrin suosimaan lähiruokaa, kuten suomalaisia juureksia. Valinnoillani on kuitenkin hyvin vähän merkitystä, jos kaikki muut ostavat cocacolaa ja argentiinalaisia omenoita. Lähi- ja luomuruoan pitää olla edullista, kaukaa tuotujen ja ilmastonmuutosta edistävien tuotteiden hintojen taas tulee olla kalliimpia. Ohjailemalla yrityksiä voidaan myös ohjata kuluttamista yksilötasolla oikeaan suuntaan. On tyhmää väittää, että kuluttajalla on vastuu tekemistään valinnoista, jos samaan aikaan yritysten ei tarvitse ottaa vastuuta omista toimintatavoistaan.